#культурное наследие, #финно-угорские народы, #finno-ugric peoples, #cultural heritage

Kulttuuriperinnön šuojelu on koko nykysen yhteisön tehtävä. Arkisto vai elämä?

Kešäkuun puolivälissä Karjalan pohjosešša pijettih ekperttiseminari ”Kantakanšojen kulttuuriperinnön šuojelu ta popularisointa”. Šen järještäjinä ollah Karjalan tašavallan kanšalaisjärještö ”Kantakanšojen ta yhteiskuntadiplomatijan tukikeškuš ”Nuori Karjala” ta Kanšainvälini šuomelais-ugrilaisien kanšojen neuvuo-antaja komitietta Karjalan tašavallan Kulttuuriministerijön kannatukšella. Tapahtuma pijettih istorijallisen Vuokkiniemen runolaulukylän kunnivoittamisen rajoissa, kumpasešta tänä vuotena tuli šuomelais-ugrilaisen muajilman kulttuuripiäkaupunki. 

Kormilo-meččähuuttorilla kahekši päiväkši tuli rahvašta kulttuurisen vuorovaikutukšen eri ruatoaloilta: Karjalan etnokulttuurikeškukšien ruatajie, kanšalais- ta kieliaktivistija, tietomiehie ta praktikkoja, kumpaset ollah višših kaikkein keštäjimpie šuomelais-ugrilaisen yhteisön etuštajie. Paikalliset tiet lisättih alovehen koloriittie keškušteluih ta šuatih kaikkie jo ekspettien tašolla tuntomah, jotta kantakanšojen filosofini šuhtautumini elämäh on ijänikuni, niin kuin ni iče pohjoiskarjalaini tie. Šamašta tieštä šuatih nauttie Kanšainvälisen šuomelais-ugrilaisien kanšojen neuvuo-antajan komitietan koordinattoritki, kumpaset pijettih seminarin puittehissa oma ruatoissunto. 

Директор дома-музея имени исследователя уральских народов Антала Ренули, активистка финно-угорских культур Эстер Рутткаи-Миклиан ведет просветительскую работу в Венгрии, приглашая финно-угорские народы к совместным выставкам и мероприятиям. Одно из популярных направлений в работе – карточные игры с детьми по знаниям о финно-угорских народах.

Seminarin ošanottajie tervehittih Kanšainvälisen šuomelais-ugrilaisien kanšojen neuvuo-antajan komitietan pakinanvetäjä, Karjalaisien VIII Kerähmön valtuutettujen neuvošton johtaja Tatjana Klejerova ta Koštamukšen kaupunkipiirin alovehen hallinnon varajohtaja Ol’ga Kerežina. Kanšallisušpolitiikan ministerijön puolešta teemapakinan piti šen varaministeri Jelena Migunova.

YK:n kantakanšojen oikevukšien ekspertit – karjalaini Aleksei Cikarev ta inkeroini Dmitri Harakka-Zaicev – paistih ainehettoman kulttuuririkkahuon šäilyttämisen šuuremmašta vaštuušta. YK:n yleiskokouš on ilmottan vuuvven 2019 Kanšainvälisekši alkuperäiskielien vuuvvekši ta on kehottan kulttuuri-, tieto- ta koulutušjärještyö UNESCO valmistautumah šen viettoh. Ekspertit merkittih, jotta ainehettoman kulttuuriperinnön luvetteloh yhä ušiemmin lisätäh ilmijöt, kumpaset miäritelläh kanšojen kanšallista perintyö. Esimerkikši, virolaiset oltih enšimmäisie, ket lisättih tähä luvetteloh oman kulttuurih elementit: etelävirolaisen šavukylyn šekä Viron ta Venäjän rajan molommin puolin eläjän seto-rahvahan perintehelliset laulut ”leelo”. Šuomelaini kulttuuritoimija Markku Nieminen kerto seminarin ošanottajilla šiitä, kuinka hänen johtaman ”Juminkeko”-fondin alottehešta runolauluperinneh on ehotettu lisättäväkši UNESCOn luvetteloh Šuomen puolešta. Karjalaiset eeppiset runot, šamoin kuin ni monet muut muajilman ainehettoman kulttuurin meštaritevokšet, ylitetäh valtijoijen rajat.

Šiinä on šekä hyvyä, jotta pahua puolta. Yheltä puolelta, še rikaššuttau raja-alovehen kulttuurija, toisualta tuaš šynnyttäy juridisie kyšymykšie: šilloin kun Šuomi vuotena 2013 liitty UNESCOn yleisšopimukšeh ainehettoman kulttuuriperinnön šuojelomisešta, Venäjä on jättän šen dokumentin ratifioimatta. Toisin šanoin, tämä yleišopimuš ei ole aštun Venäjällä voimah, šentäh Venäjä ei voi ehottua omie objektija ainehettoman kulttuurin muajilmanperintöluvetteloh. 

Участники семинара побывали в рунопевческой деревни Вокнаволок, где еще можно слышать карельские народные песни в аутентичном исполнении женщин местного фольклорного коллектива «Мартат».

Alovehellisie kielie tai vähemmistökielie koškijan europpalaisen Peruškirjan toimintakyšymyš on iellähki nykytärkie. Šen lajillisuošta Venäjän kielien šuojelomisekši ei ole hyötyö paissa, šentäh kun meijän muašša tämä kanšainvälini dokumentti niise ei ole ratifioitu. Kuitenki Vepšän kulttuurišeuran piällikkö Zinaida Strogal’ščikovan mieleštä, Venäjällä Peruškirjan piäajatukšie šuau šovittua vähintäh 40 kieltä kohtah, šentäh kun nämä kielet ollah kehittynyitä ta niitä käytetäh eri aloilla. Erikoisešti še koškou Karjalan alovehellisie kielie – karjalua ta vepšyä. Väliaikasena propleman ratkaisuna vois olla kanšainvälisen šopimukšen vaiheittaini ratifiointa. Karjalan kieltä voitais šuojella iče tašavallašša, kun šillä annettais valtijonkielen statussi. Tätä kyšymyštä viime aikana ylen aktiivisešti keškuštellah. 

Arkisto vai elämä? Kantakanšojen kielien ta kulttuurien šiirtymiset nykyhisih realijoih yhä ušiemmin tullah keškuštelujen teemoiksi. ”ECHO”-verkošton johtaja Svetlana Kol’čurina piti harjotukšen, kumpaseh ošallissuttih kulttuurialan ruatajat. Ošanottajien piätökšistä kaikkein vakuuttavimpie oli še, jotta nykyhisien projektien pitäis olla vierekkäisie, niitä šuorittuas’s’a on käytettävä alovehellisie tietoja ta ajattelutapoja, kumpaset košetah perintehie ta kulttuurie, paikallisie kielie, luomistyötä, käsitöitä ta elinkeinoja, elämäntapua ta ihmisien nykyhisie ruatoja. Kulttuuriperintö ei voi olla kirjaimellisešti paissen männeisyön muistomerkkinä, šitä pitäy kehittyä ta käyttyä ottuan huomijoh identitettie ta alovehellisie erikoisukšie. Yhä tärkiemmäkši tulou omien šukujuurien tutkimini šeuvun istorijan ošana. Tovenperäset paikannimistön tiijot, kantakanšojen perintehelliset uškomukšet, kielien käytännölliset kehityš- ta käyttötehnologijat, kumpasie on jo äijän, nykyhiset musejon käytäntehet ta kulttuurilaitokšien ruatotavat herätetäh yhä enämmän mielenkiintuo. Yhteisö on kiinnoštun kulttuurin huolellisešta ta älykkähäštä käytöštä, šillä še on oman alovehen onnistunuon kehitykšen šekä paikallisien yhteykšien ruumihillisen ta henkellisen tervehyön tekijä. 

Šuomelais-ugrilaisien kanšojen kulttuuriperintö on Venäjän yhteiskunnan strategini vara – täštä tärkieštä aihiešta pakasi Marin valtijonyliopiston kulttuurin ta taitojen laitokšen professori Galina Škalina. Elävä ta jokahisella lähini kulttuuri on muan turvallisuon, alovehien keštävän kehitykšen, niijen mainehen ta talouvellisen houkuttelevuon resurssina – tämmöset piätökšet tullah yhä šuositummiksi kantakanšojen alovehienväliseššä ta kanšainväliseššä yhteistyöššä.

Eksperttiseminarin kuvagallerija